Kiire ei ole tehokkuuden mittari

Meillä elää sitkeä käsitys siitä, että varsinkin yrityksen johdon kuuluu olla kiireinen.

Kalenteri täynnä. Palaverista toiseen. Päätöksiä lennosta. Viestejä iltaisin.

Kiireestä on tullut melkeinpä merkki siitä, että ihminen on tärkeä ja organisaatio tehokas.

Minun kokemukseni on lähes päinvastainen.

Olen urani aikana vieraillut sadoissa tehtaissa eri puolilla maailmaa. Yksi asia on jäänyt erityisesti mieleeni:

Parhaissa ja tehokkaimmissa tehtaissa on usein hämmästyttävän rauhallista.

Ei juoksemista.

Ei jatkuvaa tulipalojen sammuttamista.

Ei turhaa sähläämistä.

Ihmiset tietävät, mitä tekevät. Prosessit toimivat. Suunta on selvä.

Kiire kertoo usein enemmän epäselvyydestä kuin tehokkuudesta.

Yksi lempilausahduksistani on formulalegenda Mario Andrettin:

“If everything seems under control, you’re not going fast enough.”

Formuloissa ajatuksessa on järkeä. Tavoitteena on ajaa mahdollisimman nopeasti.

Mutta siinä on yksi olennainen ero yritysmaailmaan:

Formulakuljettajalle suunta on täysin selvä.

Entä sinun organisaatiossasi?

Tietävätkö ihmiset aidosti, mihin ollaan menossa?

Tietävätkö he, mitkä asiat ovat juuri nyt tärkeimpiä?

Ja yhtä olennaista: tietävätkö he, mitkä asiat eivät ole tärkeitä?

Minulla on tähän myös hieman huono johtamisvitsi.

Jos johtajia arvioitaisiin nelikentällä kahdella akselilla — viisas–tyhmä ja hidas–nopea — kaikkein vaarallisin johtaja ei välttämättä olisi tyhmä ja hidas.

Se olisi tyhmä ja nopea.

Koska väärään suuntaan eteneminen nopeasti ei ole tehokkuutta. Se tarkoittaa vain, että pääsemme väärään paikkaan aikaisemmin.

Siksi kiireen keskellä johtajan pitäisi välillä pysähtyä kysymään:

Onko meidän suuntamme varmasti oikea — ja tietävätkö kaikki muutkin, mikä se on?

Nopeus on arvokasta vasta, kun suunta on selvä.

Kiire ei ole hyvän johtamisen mittari. Selkeys on.